Iloa surun keskellä
Tämä yrittää kertoa ilosta joka kuplii sisälläni useimmin, vaikka kerronkin olevani yksinäinen ja apua kaipaava, vaikken oikeasti edes paljoa kaipaa sitä, olen tottunut olemaan sellainen kuin olen, välillä elämä on vain liian epäreilua ja täyteleistä, joten yritän jotenkin purkaa sitä johonkin ja tämä blogi oikeastaan on siihen tarkoitukseen täydellinen. Olen siis oikeastaan iloinen ja positiivinen ihminen. Pärjään koulussa kenties liian hyvin, mutta minua ei piikitellä siitä aivan yhtä usein nykyään. Luokkani on mukava ja yhteistyö sujuu hyvin, jos on pakko ja vapaaehtoisestikin. Myös joskus muulloinkin "vedämme yhtä köyttä". Kavereita minulla on ja kaksi hyvää ystävää. Vietämme aikaa yhdessä aika vähän vapaa-ajalla, mutta se voi johtua siitäkin ettei kukaan meistä muutenkaan vietä vapaa-ajalla aikaa muiden kanssa. Minulla on ihana perhe, jota rakastan, vaikkakin osaan olla oikea äkäpussi monestikin. Perheeni kuitenkin tietää, että se on tärkeä minulle, joten se ei niin ko