Elämäni eläimet

Elämääni kuuluu todella paljon eläimiä, kyllä eläimiä, ei ihmisiä. Ne ovat suloisia ja minulle todella tärkeitä. Kavereideni eläimet, joita pääsen joskus katsomaan, kun olen heillä kylässä, ovat todella tärkeitä, myöskin minun ja perheeni lemmikit. 

Mutta se, että vietän aikaa lemmikkien kanssa ei oikein auta minun yksinäisyyteen. Vaikka lemmikit ovat tärkeitä, hekään eivät ole yhtä tärkeitä kuin tosiystävät(, jos minulla niitä olisi...). En saa niistä aina sitä kaikkea lohtua, en edes omista lemmikeistäni, hiiristä, ne ovat sellaisia, joiden kanssa pystyn viettämään kauankin aikaa, mutta en vain enää saa sitä tuttua tunnetta, mikä oli ennen kuin eräs, minun rakkain hiiri, kuoli. Hänen kanssansa vietin vaikka kuinka paljon aikaa ja hän oli rakas minulle, todella rakas, mutta hän kuoli... 

Muidenkin hiirien kanssa vietän todella paljon aikaa ja ne ovat tärkeitä, mutta ei enää niin tärkeitä. Ei, en sanonut etten viettäisi niiden kanssa aikaa ja rakastaisi niitä, ne eivät vain ole sellaisia kuin kuollut hiireni.

Sitten kavereideni lemmikit, ne ovat myöskin todella ihania ja pystyisi olemaan niiden kanssa kauankin, varsinkin vain minä ja lemmikki/lemmikit, mutta sellaista aikaa löytyy harvoin ja se on todella harmi, sillä lemmikit ovat todella suuri osa elämääni. Lemmikit ovat minulle kenties jopa joitakin kavereitanikin tärkeämpiä, mutta heidän kanssaan ei voi keskustella mikä on todella harmi.

Eläimien kanssa saan usein sen kaipaamani seuran, minkä usein varmaankin saan kavereideni kanssa, mutta se ei ole sellaista seuraa mistä niin kovin pitäisin. Eläinten seura, se on jotenkin paljon suurempaa. Sellaista missä saan olla täysin oma itseni, minun ei tarvitse esittää mitään ja he kuuntelevat ja ymmärtävät, mielestäni he voivat ymmärtää sen, minua, olin millä tuulella tahansa. Ihmiset taasen reagoivat erillä tavalla, jos olen surullinen he ovat empaattisia, vihainen käskevät rauhoittua tai yrittävät "auttaa", mikä ei kyllä useimmin ole mitään parasta apua...

Elämäni koostuu eläimistä, niiden kauneudesta, ymmärtäväisyydestä, kaikesta. He ovat ystäviäni, vaikka kaipaankin ihmisseuraa joskus, he ovat se seura mitä saan useimmiten. Ja se riittää minulle, sillä eläimistä saan seuraa, kun ihmisten kanssa en pysty olemaan aiheuttamatta pahaa mieltä tai saan oman oloni oudoksi, ei sellaiseksi mitä minun pitäisi kai niinä hetkinä tuntea, usein silloin olen vaivautunut, mutta silloin kun minun pitää puhua, silloin puhun mielummin ihmiselle, varsinkin jos se on minulle tärkeää, mutta voin puhua eläimellekin, jos asia ei ole tärkeä, vain sellainen minkä haluan kertoa jollekin, mihin en kaipaa vastausta. 

Vinja xxxxx